Tulum on paikka, joka saattaa herättää ristiriitaisia tunteita. Karibian puolella Meksikossa, Jukatanin niemimaan itäisellä rannikolla sijaitseva, tietyissä piireissä lähes kulttimaineen saavuttanut rantakaupunki on toisaalta lumoavan kaunis ja viihdyttävä keidas, toisaalta raivostuttavan roskainen, holtittomasti kasvava ja ylihintainen instagram-tähtösten temmellyskenttä. Tulumin on sanottu olevan kuin Väli-Amerikan Bali, eikä tämä vertaus ole mielestäni lainkaan tuulesta temmattu.

Tulin itse viettäneeksi vuosien 2021-2022 aikana Tulumissa yhteensä viitisen kuukautta ja kokosin omien kokemusteni perusteella  muutamia vinkkejä ja  yleisiä asioita, joita Tulumiin suuntaavan on ehkä ihan hyvä etukäteen tietää.

 

Tulum on alueellisesti jakautunut kahteen osaan

Tulumin asemakaava on ensikertalaiselle vähän hämmentävä. Kaupunki on jakautunut kahteen osaan, eli ranta-alue Tulum Playaan sekä kauempana, n. 5 – 8 km:n etäisyydellä rannasta sijaitsevaan Tulum Puebloon. Ranta – jonka läpi kulkee kauttaaltaan yhtenäinen tie – jakautuu sekin puolestaan kahteen osaan; Zona Arceologicaan ja Zona Hoteleraan. 

Zona Arceologican puolelta löytyy vajaan kolmen kilometrin mittainen public beach eli yleinen, myös Playa Paraisona tunnettu ranta.

Rannan pohjoispäädyssä turkoosin meren ylle kohoaa yksi Tulumin merkittävimmistä nähtävyyksistä, Tulum Ruinas eli muinaisen maya-temppelin rauniot.

 

 

 

Zona Hotelera – sekä hyvin pitkälti myös sen kilometrien pituinen kaunis rantakaistale – taas on nimensä mukaisesti toinen toistaan trendikkäämpien ja tyylikkäämpien hotellien hallussa.

Tällä puolella valitettavasti myös Tulumin muuhun Meksikoon verrattuna muutenkin kalliit hinnat pomppaavat viimeistään taivaisiin. Rannalle ei Zona Hotelerialla enää noin vain kuka tahansa pääse (vielä muutama vuosi sitten tilanne oli toinen), vaan vitivalkoista hienoa hiekkaa ja turkoosia Karibianmerta ihastellakseen pitää useimmissa hotellien hallitsemissa paikoissa pulittaa peräti sadan dollarin pääsymaksu. 

Tulum Pueblossa ja varsinkin sen viidakon puoleisessa osassa majapaikat ja kaikki muukin on onneksi edelleen edullisempaa kuin rannassa – jos ei nyt halpaa, niin kuitenkin jollakin lailla kohtuuhintaista.

Pueblosta löytyy edelleen myös ihan aitoa meksikolaista tunnelmaa, sekä paljonkin kivoja ravintoloita, kauppoja ja upeita muraaleja.

 

 

 

 

Viimeisen kahden vuoden aikana Tulum Playan ja Tulum Pueblon välille on lisäksi noussut muutamakin uusi asuinalue ravintoloineen ja palveluineen, kuten siisti ja kiiltävä Aldea Zama sekä astetta edullisempi La Veleta. Ja lisää alueita on tulossa, sekä rantaan että Tulum Pueblon taakse viidakkoon.

Tulum tuntuu tosiaan kasvavan tällä hetkellä hirmuisella vauhdilla ja vähän joka ilmansuuntaan; pelkästään välillä kevät 2021 – kevät 2022 omin silmin näkemäni ja kokemani muutos oli valtava.

Rakennustyömaat ja ihmisinvaasio ovat valitettavasti tuoneet mukanaan monia ikäviä lieveilmiöitä, kuten koko ajan pahenevan jäteongelman sekä köyhien vierastyöläisten perheineen asuttamat hökkelikylät. Pahoin pelkäänkin, että muutaman vuoden sisällä Tulumista löytyy myös ihan oikea slummi.

Tulumin ekologisista ongelmista ja viherpesusta – joita ei tosiaan voi olankohautuksella sivuuttaa – on blogiinsa perusteellisemman raportin kirjoittanut esimerkiksi cillamaria.

 

 

 

Parhaat rantaspotit

Ongelmista huolimatta Tulumin rannat ovat edelleen poikkeuksellisen upeita. Näiden biitsien on sanottu kuuluvan maailman kauneimpien joukkoon, eikä tämä kyllä minun mielestäni mitenkään liioittelua ole. Hiekka on hienoa ja häikäisevän valkoista ja merivesi niin turkoosia kuin olla vain voi. Rantaviivaa reunustavat kauniisti kaartuvat pitkänhuiskeat kookospalmut ja erityisesti pastellinsävyiset auringonnousut rannalla ovat parhaimmillaan henkeäsalpaavan upeita.

Public Beachin puoli on siinä mielessä tietysti helpompi, että sinne on kaikille vapaa pääsy. Toki tämä näkyy varsinkin huippusesonkiaikoina myös ajoittaisena väentungoksena. 

Public beachin puolella omia suosikkipaikkojani ovat rento ja super nätti glamping hotel Cinco sekä hiukan pohjoisempana Ikal Tulum. Näihin paikkoihin ei ole pääsymaksuja eikä minimi consumption -vaatimuksia, mikä on Tulumin Zona Hotelerian puolella nykyään pikemminkin sääntö kuin poikeus. Kummassakin paikassa tosin ruoka on niin hyvää, että ainahan niissä jotakin päivän aikana on tullut syötyä.

Ikalissa on myös iso yoga shala suoraan rannalla, ja täällä voikin aloittaa aamun ihanasti auringonnousussa joogaten. Public beachin alkupäästä löytyy myös hauska ulkoilmakuntosali.

 

 

 

 

Zona Hotelerian ranta on pidempi ja useimmiten rauhallisempi. Tosin sesonkiaikana jengiä riittää täälläkin. Rantaa reunustavat vieri viereen rakennetut hotellit, joiden aurinkopedeille ei ole asiaa ilman edellä jo mainittuja maksuvaatimuksia. Tilanne on vielä tiukentunut niin, että sellaisiinkin paikkoihin, joihin vielä kaksi vuotta sitten pääsi ilman maksuja (kuten legendaarinen Ahau, josta lisää tuonnempana) ei enää niin vain marssitakaan.

Jos näillä rannoilla aikaa haluaa huolettomasti viettää, helpoin tapa on etsiä runsaasta hotellitarjonnasta omaan budjettiin sopiva vaihtoehto ja majoittua tällä puolella ainakin joitakin öitä.

Tietysti jos on pokkaa, kuten meikäläisellä, voi aina koittaa livahtaa rannalle jostakin kohdasta pitkää rantatietä, ja kun rannalle kerran pääsee, ei sieltä enää kukaan poiskaan tule ajamaan. Pääsymaksut ovat nykyään sen verran älyttömiä, että mielestäni tällainen kapinallisuus on ihan ymmärrettävää, varsinkin jos oleskelee Tulumissa pidempään kuten itse olen viime vuosina tehnyt. Virallisestihan ja lain mukaan kaikki rannat Meksikossa ovat edelleen yleisiä rantoja.

 

 

 

 

Tulumin rannoista puhuttaessa ei voi myöskään olla manitsematta sargassum-levää, joka varsinkin lopputalvesta ja keväisin on aiheuttanut harmia rantahotelleille sekä varmasti pilannut lukuisien turistien loman. Levää on viime vuosien aikana rantautunut Jukatanin itärannikolle pahimmillaan valtavina lauttoina, jotka ovat sotkeneet kauniit vedet ja rannat ruskeaksi velliksi.

Levän haju ei myöskään ole sieltä miellyttävimmästä päästä, ja kannattaakin ennen matkan suunnittelua ottaa selvää minkälainen levätilanne rannikolla oman reissun aikana on odotettavissa.

Levätilanteen seuraamiseen on olemassa omanlaisiaan palveluita, jotka löytyvät helposti googlaamalla.

 

 

Cenotet ja kaunis Laguna Kaan Luum

Yksi Tulumin ja koko Quintana Roon osavaltion vetonauloja on tietysti cenotet, kirkasvetiset osittain maanalaiset luolat ja kuopat, joita maya-aintiaanit ovat aikoinaan käyttäneet makean veden lähteinään.

Nykyään cenoteissa viihtyvät uimarit, ja sulkelluspiireissä maagisen valon täplittämät luolat ovat monen sukellusharrastajan märkä uni – kirjaimellisesti.

Cenoteja löytyy Jukatanin niemimaalta peräti kolmisen tuhatta ja monet niistä ovat luolastojen kautta yhteydessä keskenään.

Myös Tulumin alueelta löytyy lukuisia hienoja cenoteja. Osa on suurempia ja suositumpia kuten Gran Cenote, osa pienempiä ja vähän piilossakin ympäri laajalle levittäytynyttä kaupunkia.

Omia suosikkejani ovat Tulumin läpi kulkevan Cancun-Chetumal valtatien vastakkaisilla puolilla noin kolmen kilometrin päässä Tulum Pueblon keskustasta sijaitsevat Cenote Crystal ja Cenote Escondido, sekä noin kuuden kilometrin päässä Tankahissa (tästä paikasta tulen ehdottomasti kirjoittamaan lisää) sijaitseva pikkuruinen, mutta sitäkin kauniimpi Cenote Tankah.

Niinikään Tankahissa sijaitseva Casa Cenote on myös kiva. Täällä saattaa muuten erikoisuutena bongata Pablon, cenotessa asustelevan kesyn (kyllä!) krokotiilin.

 

 

 

 

Vähintään yhtä ihana paikka kuin mikä tahansa smaragdin eri sävyissä kimmeltävistä cenoteista, on toistaiseksi jotenkin ihmeellisesti salaisuutena suurilta massoilta säilynyt Laguna Kaan Luum.

Matala ja tiheän mangrovemetsän ympäröimä, tunnelmaltaan vähän mystinenkin laguuni sijaitsee kymmenen kilometriä Tulumin keskustasta etelään ja on paikallisten keskuudessa tunnettu ihoa hoitavasta pohjahiekastaan. Laguunin pohja tuntuukin jalkapohjissa uskomattoman pehmeältä – kuin silkillä päällystetyllä patjalla kävelisi – ja jos haluaa ravita Meksikon auringon alla kenties kuivahtanutta nahkaansa, kannattaa pohjahiekkaa hieroa kunnon kerros pitkin kehoa.

Laguna Kaan Luum on kaikilla omilla käyntikerroillani onnistunut olemaan itseäni ja kulloistakin seuraani lukuunottamatta lähes autio, toki olemme ajoittaneet visiittimme tänne aina varhaiseen aamuun ja arkipäiviin. Viikonloppuisin paikka täyttyy kuulemma paikallisista picnic-retkeilijöistä.

 

 

 

 

 

Sama nyrkkisääntö pätee muuten myös cenoteihin; jos haluat nauttia rauhasta ja välttyä ryysikseltä, suuntaa paikalle arkena ja mahdollisimman aikaisin aamulla mieluiten heti lipunmyynnin aukeamisen jälkeen. 

Kaikkiin vähänkin isompiin cenoteihin päästäkseen täytyy tosiaan pulittaa jonkin sortin pääsymaksu, useimmiten joitakin satoja pesoja. Yleensä palveluita ei sen enempää kylläkään ole tarjolla, mukaan kannattaa siis varata omat eväät, ainakin jos pidemmälle päiväretkelle jollekin cenotelle suuntaa.

Huomioithan myös, että aurinkorasvan käyttö on veden puhtauden säilymisen takia näissä uimapaikoissa ehdottomasti kielletty.

 

 

Liikkuminen Tulumissa

Tulumissa kätevin kulkupeli on polkupyörä.

Kävellen välimatkat ovat aika pitkiä, autolla taas ongelmaksi muodostuvat ruuhkat.

Joissakin paikoissa kuten Zona Hotelerialla tiet ovat myös raivostuttavan kuoppaisia ja kapeita, enkä itse ainakaan sinne edes yrittäisi autolla tunkea. Skootterikin voisi olla ihan hyvä vaihtoehto, mutta jostain syystä silti Tulumissa KAIKKI liikkuvat paikasta toiseen pyörällä. Ja mikäs siinä, vuokrapyöriä on saatavilla pitkin kaupunkia ja monessa hotellissa ne myös kuuluvat majoittujan etuihin. 

Semmoinen lisävinkki, että jos oleskelee Tulumissa pitkään, kannattaa ostaa jostakin paikallisesta fb-ryhmästä pyörä ja myydä se lähtiessä taas eteenpäin. Tällä tavalla liikuin itsekin oleskeluni ajan kaupungissa käytännössä ilman mitään kustannuksia.

 

 

 

Taksikyytien hinnat ovat viimeisen kahden vuoden aikana nousseet Tulumissa aivan taivaisiin, ja jos haluaa välttyä jäätävältä harmitukselta kiskuritaksojen vuoksi, kannattaa ennen taksin tilaamista harkita melkeinpä mitä tahansa muuta vaihtoehtoa.

Colectivoilla eli paikallisilla minibusseilla pääsee onneksi liikkumaan pidempiä välejä kätevästi muutamalla kymmenellä pesolla, rannan ja pueblon välillä colectivot eivät kuitenkaan valitettavasti kulje. 

 

 

3 x ihana hotelli ja muita majoitusvaihtoehtoja

Tulumista löytyy hotelleja joka lähtöön, ja onneksi yleisestä hintojen noususta huolimatta myös monelle budjetille. Lähtökohtaisesti rannassa hotellit ovat kalliimpia kuin pueblossa tai viidakossa, ja kaikista kalleimmat ja tyylikkäimmät majoitusvaihtoehdot sijaitsevat Zona Hotelerialla.

Tässä esimerkkinä kolme ihanaa hotellia, joissa olen itse reissuillani majoittunut ja joista jokaisesta kovasti pidin. 

Xperience Tulum on keskustan laitamilla rauhallisella, mutta kätevällä paikalla sijaitseva uusi design-hotelli, jossa on mielestäni hinta-laatusuhde kohdillaan. Huoneet ovat todella tilavia ja lasiseinien ansiosta ihanan valoisia (tosin yksityisyyden kanssa oli samasta syystä välillä vähän niin ja näin), kaikista löytyy myös iso parveke sekä pieni keittiönurkkaus. Hotellin uima-allas on mukava paikka lekotella, ja extra-vehreyttä alueelle tuovat isot banaanipuut sekä pieni yrttitarha.

Varsinaista ravintolaa täällä ei ole, mutta oikein kelvollinen paikan päällä puristettuja mehuja ja smoothieita, uunituoreita leivonnaisia sekä täytettyjä leipiä tarjoileva kahvila kyllä löytyy. 

 

 

 

 

Una Vida & Bardo

Tulum Pueblon läheisyydessä, mutta kuitenkin armeliaasti viidakon ympäröimänä vähän piilossa vierekkäin sijaitsevat sisarhotellit Una Vida ja Bardo ovat todellisia esteetikon unelmia. Una Vida on näistä kahdesta pienempi, söpömpi ja edullisempi, ja tänne ovat myös lapset tervetulleita.

Bardo taas on übercool viimeistä yksityiskohtaa myöten loppuun asti ajateltu adults only -kokonaisuus, jonka kaikki huoneet ovat erillisiä pienellä pulahdusaltaalla ja omalla pihalla varustettuja moderneja ”viidakkomajoja”.

Kummassakin hotellissa majoittuvat voivat käyttää myös sisarhotellin palveluita – tosin sillä reunaehdolla, että Bardon puolelle ei tosiaan alle 18-vuotiailla ole asiaa.

Paitsi ympäristö, myös ruoka näissä kummassakin aika spesiaalissa hotellissa on elämys kaikille aisteille, ja huokailinkin joka aamu onnesta pelkästään aamiaislautaseni kauneuden äärellä täällä majaillessani.

 

 

 

 

La Valise Zona Hotelerialla edustaa Tulumin boho chic -viboja parhaimmillaan. Hotelli on todella pieni, mutta sitäkin nätimpi ja mukavampi, eikä sijainti suoraan paratiisimaisella rannalla voisi enää juurikaan ihanampi olla.

Hotellin noin sadan metrin päässä niinikään rannalla sijaitseva ravintola Nu on myös yksi kivoimpia ja rauhallisimpia paikkoja Zona Hotelerialla, tänne kannattaa suunnata lounaalle vaikka ei hotellissa majoittuisikaan.

La Valisen ainoa huono puoli on hinta – edullista majoitusta etsivälle tämä ei missään nimessä ole vaihtoehto ollenkaan.

 

 

 

Hotellien lisäksi – tai sijaan – Tulumissa on ehdottomasti järkevää harkita asunnon vuokraamista, varsinkin jos vähänkään pidempään näissä maisemissa aikoo viipyä. Vuokra-asuntoja ja condoja on tarjolla airbnb:ssä ja muilla välityssaiteilla vaikka kuinka paljon, ja rakennusbuumin myötä valikoima kasvaa varmasti entisestään.

Edullisimmillaan isohkon asunnon saa rakenteilla olevista kaupunginosista kevyesti alle satasella yö, ja usein vielä kaupan päälle taloyhtiön yhteisen kattoterassin uima-altaineen, kuntosalin yms. Asuntoja kannattaa katsella erityisesti Aldea Zamasta ja La Veletasta, ainakin jos ei mahdollinen rakennustyömaiden läsnäolo omaa olemista häiritse. 

 

 

Ravintolat

Mistä Tulumissa saa parasta ruokaa ja vielä edullisesti? Minun mielestäni paikallisten taco-kuppiloista ja kadunvarsien hedelmäkärryistä.

Vatsapöpöjä pelkäävän kannattaa tosin ainakin aluksi olla katuruoan kanssa varovainen, ei riitä yhden käden sormet laskemaan kuinka monen tutun olen kuullut kärvistelevän ruokamyrkytyksen kourissa nimenomaan Meksikossa. En missään nimessä halua pelotella, mutta varovainen kannattaa olla, ja antaa elimistön rauhassa totutella uuteen bakteerikantaan.

Jos varman päälle haluaa vetää, kannattaa siis ravintolavalinta upgreidata katukeittiöstä seuraavalle tasolle. Upeita tacoja ja muitakin meksikolaisia herkkuja saa Tulumissa vaikka ja mistä, ja muidenkin maiden keittiöt ovat edustettuna kiitettävästi.

 

 

 

 

 

Yleisesti ottaen ruoka on mielestäni ollut Tulumissa aina ihan järjettömän hyvää, omista suosikkipaikoistani mainittakoon keskustassa Tortilla Amor  ja pikkuruinen La Hydra,  keskustan lähistöllä viidakon puolella taas Palma Centralin ruokatori sekä Holistika wellness-keskuksen taivaallisen ihana kasvisravintola. 

Palma Centralissa on hauskasti koristeltujen ruokakärryjen lisäksi lähes joka ilta myös jotakin erikoisohjelmaa kuten tiistaisin salsa-ilta, torstaisin shakkia ja viikonloppuisin elävää musiikkia. Täällä tykkäsimme viime keväänä käydä poikani Auliksen kanssa ihan vaan tunnelmasta nauttimassa ja ihmisiä tapaamassa useamman kerran viikossa. 

 

 

 

Rannan ravintoloista suosikkejani ovat jo aiemmin mainitsemani Cinco sekä mainio thaimaalainen Mezzanine, josta mielestäni saa vähintään yhtä hyvää thai-ruokaa kuin Bangkokin katukeittiöistä. Real Coconutin sunnuntaibrunssi Zona Hotelerian puolella on kokemisen arvoinen (ja ranta tässä kohtaa todella nätti), myös legendaarisen Ahaun ruoka on jokaikisellä käyntikerralla ollut poikkeuksellisen hyvää.

Harmillisesti vain Ahaukin on alkanut vaatia beach clubille ja ravintolaan pääsymaksua ainakin huippusesonkina, ja aiemmin kadun varressa sisäänkäynnin yhteydessä kaikkien ihailtavissa ja kuvattavissa ollut instagram-kuvista tuttu puuinstallaatio on sekin siirretty omaan maksulliseen karsinaansa. Onneksi ehdin itse kuvat puu-ukkelin kanssa ottaa jo keväällä 2021, nykyäänhän tästä lystistä joutuu pulittamaan parisataa pesoa, enkä itse moiseen kyllä ikipäivänä suostuisi.

 

 

 

Shoppailu Tulumissa

Tulumin shoppailumahdollisuudet ovat siinä mielessä rajalliset, että isot ostoskeskukset ja kansainväliset ketjuliikkeet puuttuvat täältä kokonaan. Omasta mielestäni tämä on vain hyvä asia, ja toivottavasti kasvun myötä tilanne ei tulevaisuudessa radikaalisti muutu ja Tulum Pueblo muutu samanlaiseksi kaupalliseksi huvipuistoksi kuin Playa del Carmenin keskusta.

Pieniä vaateputiikkeja Tulumista kyllä löytyy jonkun verran, käsin sidottua makramee- ja koritavaraa sekä muita meksikolaisia käsitöitä sitäkin enemmän. Myös kivikauppoja ja luonnonkosmetiikkaa arvostava löytää täältä helposti omat paikkansa. Ja jälleen kerran kaupat Zona Hotelerialla tasokkaampien hotellien läheisyydessä ovat hintojen suhteen ihan omaa luokkaansa, kannattaa siis tehdä ostokset mielummin pueblossa.

Meksikolaisista käsitöistä ja sisustustavaroista kiinnostuneelle suosittelen lyhyttä ajelua colectivon kyydissä läheiseen Macario Gómezin kylään, missä tuotteet ovat ostettavissa suoraan tekijöiltä ja hinnatkin usein neuvoteltavissa. 

 

 

Tulumiin pääsee Euroopasta lentämällä Cancuniin, josta automatka perille kestää ruuhkasta riippuen puolestatoista kolmeen tuntiin. 

Aikaero Suomeen on talvella seitsemän, kesällä kahdeksan tuntia. 

Meksikon valuutta on peso, mutta Tulumissa pärjää hyvin myös dollareilla. Käteistä on hyvä varata mukaan etukäteen, automaatteja on rajoitetusti, niihin on usein pitkä jono ja nostokomissio saattaa olla melkoinen. 

Varaudu Tulumissa ja muuallakin Jukatanilla isojen iguaanien jatkuvaan läsnäoloon.