Ennen lokakuista Balin matkaamme elin siinä käsityksessä, ettei jumalten saarelta kovin kummoisia rantoja löydy.

Kutan, Seminyakin ja Sanurin rannat ovat likaisia ja usein tupaten täynnä ihmisiä, mikä ei ihan vastaa omaa käsitystäni paratiisirannasta. Canggusta ja ylempää rannikolta löytyy jo astetta väljempiä ja ainakin huiman pitkiä rantakaistaleita, mutta nämäkin ovat tummahiekkaisia ja kovasta aallokosta johtuen usein kovin sameavetisiä sekä voimakkaiden merivirtojen vuoksi uimarille arvaamattomia. Valkoista puuterihiekkaa tai turkoosia vettä on turha odottaa löytävänsä.

Aktiivisurffaajalle nämä rannat kyllä sopivat vallan mainiosti, mutta ensi kertaa Balille saapuva paratiisirannan metsästäjä saattaa pettyä karvaasti. Nusa Lembonganin, Penidan ja varsinkin Gili-saarten biitsit ovat asia erikseen, mutta Balin pääsaaren viehätys piilee yleisesti ottaen mielestäni aivan muualla kuin rannoilla – ainutlaatuisessa kulttuurissa sekä syrjäisempien seutujen vesiputouksissa ja överissä vihreydessä. Ja tätä mieltä olen edelleen. 

 

 

 

 

Mutta; kyllä Balilta oikeasti nättejä rantoja sittenkin löytyy, nimittäin jyrkkien kallioiden välistä Bukitin niemeltä Denpasarin lentokentältä etelään. Aluetta kutsutaan yleisesti nimellä Uluwatu, ja niemimaa eroaa paitsi rantojen osalta, myös ilmastollisesti ja varsinkin luonnon puolesta muusta Balista. Pienehkö Uluwatu on pohjoisempaa Balia selvästi kuivempi ja karumpi, eikä täällä näy riisipeltojen vihreydestä tai trooppisista metsistä jälkeäkään. Maisemat ovat silti rantojen tuntumassa huikaisevan kauniita, ihmeköynnökset kukkivat ja mitä alemmas Bukitin niemimaata suuntaa, sitä rauhallisemmaksi ja leppoisammaksi meno muuttuu.

Me tykästyimme lopulta Uluwatuun kovasti, ja tässä muutamia syitä miksi.

 

 

 

 

1. Leppoisa liikenne ja hippimäisen rento tunnelma

Uluwatulle halajavan on vaikea välttää eteläisen Balin liikennekaaosta. Useaan otteeseen aiemminkin olemme ihmetelleet miten liikenne täällä voikin olla niin päätöntä ja ruuhkat ihan älyttömiä, mutta sellaista se vaan tälläkin kertaa oli. Denpasarin lentokenttä sijaitsee juurikin Bukitin niemelle johtavalla kapealla kaistaleella, ja saapui Uluwatulle sitten ylempää pääsaarelta tai suoraan lentokentältä, vastassa on todennäköisesti ensialkuun melkoinen liikennesumppu.

Teimme yhdeksän Uluwatu-päivämme aikana skootterilla päiväretken myös Cangguun, ja suurin osa ajomatkasta oli ruuhkista johtuen täyttä tuskaa; vajaan neljänkymmenen kilometrin matkaan kului uskomattomat kaksi tuntia. Autolla liikkuminen olisi varmaan ollut vielä pahempaa jurnutusta – skootterilla sentään pystyy puikkelehtimaan autojen välistä kaistalta toiselle ja balilaiseen tyyliin välillä jalkakäytävilläkin. 

Uluwatulla ajelu oli sitävastoin viimeistään Jimbaranin hotellikeskittymän jälkeen oikeinkin leppoisaa ja mukavaa, ja mitä alemmas niemellä suuntasimme, sitä rauhallisemmaksi liikenne muuttui. Täällä näkeekin paljon surffareita viilettämässä skoottereilla lauta mopon kylkeen kiinnitettynä huolettomasti paljain jaloin ja kauhukseni myös ilman kypärää tukka tuulessa hulmuten. Ehkäpä ja toivottavasti liikenneonnettomuuksia sattuu vähemmän kuin muualla Balilla, mene ja tiedä.

Itsekin kyllä nautimme mopoilusta Uluwatulla kovasti, kypärät kiltisti päässä kuitenkin.

 

 

 

 

 

 

Myös rantojen lähistöllä sijaitsevissa pienissä kyläntapaisissa kuten Pecatussa, Binginissä ja Padang Padangissa tunnelma oli ihanan rento ja jotenkin hippimäinen. Ravintoloita, baareja ja kauppoja on vähemmän kuin vaikka Canggussa tai Ubudissa. Länsimaalaisia näkee silti täälläkin huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi Sidemenissä (jonka edelleen neitseellisestä rauhasta voi lukea täältä) ja paikallista väriä saa paikka paikoin hiukan etsiskellä, mutta yhtä kaikki koin, että Balin ruuhkaisimpien alueiden turistiryysis ja hälyisyys puuttui ainakin niiltä alueilta missä itse Uluwatulla ehdimme pyöriä.

Tästä kylläkin selkeänä poikkeuksena Pura Uluwatun temppeli kecak-tanssiesityksineen auringonlaskun aikaan: kokonsa puolesta vaatimattoman, mutta maisemallisesti kieltämättä aivan huikean temppelin ympärillä totisesti turisteja riitti ihan bussilasteittain.

 

 

2. Rannat

Uluwatun rantojen sanotaan olevan Balin pääsaaren kauneimpia. Itse en ole kauempana pohjois- tai länsirannikolla käynyt, mutta niiltä osin kuin olen Balin rantoja nähnyt allekirjoitan väitteen täysin. Uluwatulta löytyi viimein sitä valkoista hiekkaa ja turkoosia vettäkin, joiltakin biitseiltä myös ihana rauha. 

 

 

 

 

Meille tutuimmaksi rannaksi muodostui söpö ja niinikään surffareiden suosima ja jyrkkien kalliorinteiden juurelta löytyvä Bingin Beach. Ensimmäinen Uluwatun vuokrahuvilamme Villa Dedaren sijaitsi lähes suoraan rannan yläpuolella, ja tästä syystä kyseisen rantsun hietikolla tuli tietysti hiippailtua useampaan otteeseen.

Surffaustakin kokeilimme, mutta aallokko ja eritoten nuorimmalle wannabe-surffarillemme ajoittain vaarallisen voimakkaat merivirrat saivat meidät jättämään kauempana rannasta kuohunneet tyrskyt kokeneemmille konkareille. Binginiltä löytyy kuitenkin myös syrjäisempiä rauhallisia poukamia, joissa uiminen oli helppoa. Aalloilla ratsastamisesta innostuneille aloittelijoille on rannoilla tarjolla myös kursseja ja henkilökohtaista opetusta.

 

 

 

 

Binginissä hiekalle laskeutuminen ei ehkä tuota suurempia ongelmia, mutta ylös kapuaminen on sitävastoin todella hikistä ja pohjelihakset haastavaa hommaa. Sama pätee moneen muuhunkin Uluwatun rantaan.

Rantoja ja etenkin niiden upeita auringonlaskuja ihaillekseen ei silti välttämättä tarvitse laskeutua alas asti; sekä Binginistä, että monien muidenkin rantojen läheltä löytyy myös ylhäällä jyrkänteiden laella tai rinteillä sijaitsevia ravintoloita. Omaksi lemppariksemme muodostui erinomaista ruokaa ja älyttömiä auringonlaskuja tarjoillut The Temple Lodge-resortin pikkuruinen ravintola ihan lähellä huvilaamme. Tässä aika spesiaalissa paikassa voisin muuten kuvitella joskus myös majoittuvani.

 

 

 

 

Itse pidin kovasti myös Balanganin rannasta, joka ainakin nousuveden aikaan oli tosi kaunis ja tunnelmaltaan rennon viihtyisä biitsi. Lähistöllä Binginin ja Balanganin välissä ylempänä rinteessä sijaitsee myös tyylikkäästi vitivalkoinen El Kabron Cliff Club, jonne eksyimme ihan vahingossa matkalla rannalle, mutta ihastuimme paikkaan niin, että tulimmekin viettäneeksi siellä melkein koko loppupäivän. Sisäänpääsymaksua vastaan saa käyttää paikan upeaa uima-allasta, haukkoa henkeään hienoille merimaisemille ja nauttia herkullisista ruuista. Ravintolaan voi tulla kyllä pelkästään syömäänkin. Tänne palaamme taatusti, jos Uluwatuun joskus (toivottavasti) vielä päädymme. 

 

 

 

 

Muita hienoja rantoja Uluwatulla olisivat (kuuleman mukaan) olleet etelän Nyang Nyang ja Bukitin niemen pohjoisosassa sijaitseva Pandawa Beach, jotka tosin meiltä jäivät tällä kertaa yllättävän sairastelun takia katsastamatta.

3. Ihanat huvilat

Uluwatussa kuten muuallakin Balilla kannattaa mielestäni ehdottomasti harkita hotellissa majoittumisen sijaan huvilan vuokraamista.

Vuokrahuviloita on tarjolla monessa koko- ja hintaluokassa moneen makuun, ja hinta-laatusuhde on ainakin meidän kokemustemme perusteella huippuluokkaa. Hotellihuoneen hinnalla saattaa löytyä kaunis villa omalla uima-altaalla, isolla puutarhalla ja vieläpä ystävällisellä henkilökunnalla varustettuna. Toki Balilta löytyy toinen toistaan hienompia resorttejakin, mutta ainakin perheen tai ystäväporukan kanssa matkustavalle vuokrahuvila saattaa olla edullisempi ja myös mukavampi vaihtoehto. 

Omalle kohdallemme sattui tällä kertaa jälleen parikin todellista napakymppiä, eli Villa Dedaren ja Villa Kayu Merah. 

 

 

 

 

 

 

Villa Dedaren sijaitsee tosiaan ihan Binginin kupeessa, ja huolimatta siitä, että lähimpään pikkuravintolaan on huvilan portilta matkaa vain viitisenkymmentä metriä, paikka oli todellinen rauhan tyyssija.

Huvilakokonaisuuteen kuului neljä vehreään puutarhaan ripoteltua erillistä rakennusta: iso paviljonkimainen ja balilaiseen tyyliin seinätön päärakennus avoimine keittiöineen sekä ruokailu- ja oleskelutiloineen plus tämän lisäksi kolme tilavaa ja hauskasti sisustettua makuubungalowia. Valtavalla uima-altaalla oli ihana hengailla ja viilentyä, ja koko paikka oli täynnä toinen toistaan viehättävämpiä yksityiskohtia. 

Myös toinen Uluwatun vuokrahuvilamme Villa Kayu Merah sai huokailemaan ihastuksesta ensi hetkestä alkaen, ja viihdyimme sielläkin tavattoman hyvin. Lukuunottamatta ystävämme Inkerin makuuhuoneessa öisellä mekkaloinnillaan valvottanutta jättiläisgekkoa.

 

 

 

 

 

Molemmat tämänkertaiset huvilat kuten myös puolentoista vuoden takainen aivan ihana majapaikkamme Villa Bougainvillea löytyivät Bali Villa Finderin kautta, ja uskallankin tätä palvelua lämpimästi omasta puolestani suositella kun Balilta lähtee vuokrahuvilaa etsiskelemään.

 

Balista lisää juttua ja hyviä vinkkejä myös ainakin näissä blogeissa:

Muuttolintu – Bali-vinkit + paljon muuta

Jetlaggies – Koe Balilla ainakin nämä + paljon muuta

Mutkia Matkassa – Vinkit onnistuneeseen Balin lomaan  + paljon muuta

Project  Forever – Luontomatkailua Balilla + paljon muuta

Mangostania – Balilainen temppeliseremonia + paljon muuta